maaliskuuta 30, 2010

I'm so excited!

(... and apparently I just can't hide it :D)

I have been sending inquiries to IMKE SPILKER concerning a clinic here in Finland.

It just might be possible to arrange one! It would be amazing, I'm sure of it!

(Alhough I have a feeling that Imke is not that sure. Maybe she has had not-so-good experiences with over-enthusiastic students in past, or maybe I just think I am 'ready' to receive the message she delivers.) Anyway, JEIJ!

maaliskuuta 23, 2010

Answering a question (Vastaus kysymykseen)

"I would like to read more specifically, how do you take Olga's views into account in everyday life. Do you do things only when she wants to or proposes? How does she express that she would or would not do something? Do you use treats?"

Thank you for your good question, anonymous reader, I will try my best to answer it! :)

Olga does not live at home with me, so I only get to spend time with her about 3-4 times a week. Usually I go to her pasture with a basket full of brushes and a long leadrope. Olga loooves brushing as she sheds already. I have tried to tell Olga how she can pick what brush I use, and where to use it on. After brushing, I usually ask if she would like to go for a walk, by attaching the lead rope to her halter. Nowadays she usually comes, earlier she did not like it because I took control when she was on the leadrope. The last couple of times Olga has taken me for a walk, she likes to go eating from a bale and then she usually wants to watch over the fields to see a herd of icelandic horses that lives nearby.

Olga learned this freedom of speech-thingie quickly , and it is really easy to see from her expression, what she wants and what not! For some reason, however, she always lets me attach the lead rope to her halter, before letting me know if she actually wants to go or not. If she doesn't, she turns away from me or even walks away. This has recently changed when I realized to give more power (and give up control) when 'leading', now she takes me for walks, I follow her around.

Olga also tells things by pointing with her nose. For example when she wants to rush me to open the gate she touches my hand and then points the handle with her nose. She does this like a clicker-trained dog, several times in a row, if I'm too slow :)

I use treats rarely, but always, when Olga has to 'obey', like when doing hoof care etc. Still she can speak her mind, of course, and that will be registered but I cannot always go and do stuff that she wants.

The aim of this journey is that one day both, respect and confidence, will function both ways, for both of us. So that things are done in co-decision, taking into account both opinions, mine and hers.


Kris wrote about this matter on her blog, it's a must-read!

(I'm sorry, I used a lot of google translator, so it might be crappy..)

:::::::::::::: IN FINNISH ::::::::::::::

"Haluaisin lukea vielä konkreettisemmin teidän päivistä, ja siitä miten otat ihan arjessa Olgan mielipiteet huomioon. Teettekö siis asoita vain hänen ehdotuksestaan? Miten poni sitten ilmaisee sen, että haluaa / ei halua tehdä jotain? Käytätkö makupaloja, tms?"

Kiitos hyvästä kysymyksestä anonyymille lukijalle, yritän vastata siihen parhaani mukaan! :)

Olga ei asu kotona vaan vuokralla ystävän tallissa, joten tapaan Olgaa vaan 3-4 kertaa viikossa. Yleensä menen Olgan luokse aitaukseen harjakorin ja pitkän köyden kanssa, Olga tulee mielellään harjattavaksi nyt karvanlähdön aikaan. Olen yrittänyt kertoa Olgalle kuinka hän voi vaikuttaa siihen millä harjalla harjaan, ja mistä kohtaa. Harjaamisen jälkeen yleensä ehdotan kävelemään lähtöä, viime aikoina Olga on lähtenyt mieluummin kun sai tässä taannoin minulle perille viestin siitä, että käyttäydyn aika töykeästi kun olen narun päässä. Pari viimeistä kertaa Olga on vienyt minua kävelylle, ensin pyöröpaalille, josta joudun hänet oman vatsantoimintansa takia pois pyytämään, ja sen jälkeen Olga yleensä haluaa päästä katselemaan peltojen yli naapuritallille, jossa on islanninhevosia.

Olga oppi nopeasti tämän sananvapautensa, ja on todella helppoa nähdä ilmeestä mitä hän haluaa ja mitä ei! Jostain syystä kuitenkin esimerkiksi antaa laittaa riimunnarun kiinni, ja kertoo sitten vasta (kääntymällä poispäin minusta happamalla naamalla/lähtemällä kävelemään poispäin minusta) ettei halua lähteä taluteltavaksi. Tämäkin tosin muuttui, kun tajusin antaa enemmän valtaa (ja luopua kontrollista) talutustilanteessa, nykyisin useimmiten Olga menee edellä ja minä tulen perässä...

Olga osaa myös kertoa asioita turvalla osoittamalla. Olga esimerkiksi hoputtaa minua avaamaan porttia tökkäämällä turvalla kättäni ja sen jälkeen 'osoittamalla' turvalla portin kädensijaa. Saattaa tehdä sen useita kertoja peräkkäin, jos olen liian hidas :)

Käytän makupaloja oikeastaan harvoin, mutta aina silloin, kun Olga joutuu taipumaan muiden tahtoon, eli esimerkiksi vuolun aikana. Silloinkin Olga saa toki kertoa mielipiteensä joka asiaan ja se 'rekisteröidään' mutta aina ei voi mennä ponin pään mukaan.

Pyrkimyksenä tällä matkalla on se, että jonakin päivänä molemminsuuntainen kunnioitus ja luottamus toimii niin, että asiat tehdään yhteispäätöksellä, ottaen huomioon kummankin kanta asiaan.

Saa kysyä lisää :)

Kris McCormack oli kirjoittanut hienon pätkän omaan blogiinsa tästä aiheesta, kannattaa lukea!

photo by my dear friend Sanni

maaliskuuta 18, 2010

few words and pics

To me, horse is a guide to my inner self, always showing the truth of who I am.



I'm not saying I am always able to look in to that mirror, but I am fully aware of it's existence.



I am working (too?) hard on trying to convince Olga that there can be equilibrium in our friendship. I still have a lot of learning to do.



She is 'there' (meaning here and now) already, I am still working on it.



To me, friendship with Olga means that she has equal saying in everything. Her 'no' is respected whenever possible. I am trying to learn not to have any expectations or timetables, just to enjoy little moments, like when she asks for scratching or decides to take a nap near me.

I have already learned so much, but this is a life-long journey.